polttava aihe, tässä se tulee

Ompa aika ehtinyt vierähtää. Lukio-opinnot on nyt ohi ja niin myös journalistiikan pääsykokeet, joissa olin alkuviikosta Helsingissä.

Maanantaina 1.marraskuuta oli vaalipaneeli Oriveden yhteiskoulun salissa, jossa yleisönä oli pääosin lukiolaisia, mutta myös taisi muutama äänestysikäinen yläkoululainenkin olla - hienoa!
Paneelin kysymykset olivat lukiolaisten valmistelemia ja koskivat monet nuorten asioita ja kansankirkkomme tuleivaisuutta, muun muassa kirkosta eroamisesta ja kiinteistöjen tulevaisuudesta kysyttiin. Toki myös homokysymys nousi esille kysymyksenä muiden joukossa. Se teki arvatenkin ehdokkaiden välille eroja. Kysymys oli muistaakseni ihan sen tyyppinen, että mitä mieltä kukin ehdokas on homoliittojen siunaamisesta.

Vaalikoneeseen olen kirjoittanut, että luottamushenkilönä pidän tärkeänä myös kirkon kantoihin vaikuttamista kirkolliskokousedustajaa valittaessa. Haluan, että kirkolliskokousedustaja ajaa kaikkien keskenään erilaisten seurakuntalaisten asioita ja suhtautuu hyväksyvästi homoseksuaaleihin, sekä heidän siunaamiseensa. En sulje pois ajatusta, että edustaja voisi olla myös homojen avioliittoon siunaamisen kannalla.

Useiden homoliittojen suhteen liberaalien mielestä jankutus avioliitosta vain miehen ja naisen välille asetettuna saattaa kuulostaa jo liiankin tutulta perustelulta homojen siunaamista tai avioliittoa vastaan. Kuitenkin perinne avioliitosta miehen ja naisen välille kirkossamme on hyvin pitkä ja ihan heti muutosta, jossa homojen avioliitto olisi oikeudellisesti ja kirkollisesti täysin sama kuin heteroseksuaaleilla, ei tulla saamaan aikaan. Välillä näen homoavioliiton ja kirkollisen toimituksen utopistisena ajatuksena ja tiedän joidenkin ajattelevan sen olevan todella sitä, kaukainen haave. Vaikka en olekaan enää yhtä idealisti, mitä olin vielä pari vuotta sitten, tässä asiassa sallin pienen utopian hellimisen itselleni.

Yksiselitteisesti kannatan homojen siunaamista ja toivon todella, että marraskuinen piispainkokous saa aikaan päätöksen, jonka mukaan homojen siunaaminen ei jää papin omantunnon varaan. Kirkon tärkeä tehtävä on tukea ihmissuhteita ja antaa Jumalan rakkauden ulottua kaikkialle. Siinä ihmisellä ei ole oikeutta asettua esteeksi. Kyse on siitä kenellä on oikeus rakastaa. Meillä kaikilla on. Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen ovat myös psykologisia tarpeita. Jokaisen papin tulisi siis siunata häneltä siunaamista pyytävät homoparit. Hienoa olisi, jos aikaan saataisiin kirkollinen kaava tähän siunaustoimitukseen.

En tiedä sainko nyt ajatukseni kuinka selvästi esille, koska olen vielä melko väsynyt pääsykoeurakasta ja ajatukset viipyilevät pikkiriikkisen vielä niissä.
Kommentoida saa! :)

Soita mummolle

Soita mummolle on valtakunnallinen kampanja, joka starttasi alkusyksystä ja sisälsi tapahtumia sosiaalisessa mediassa ja ihmisten kohtaamista kadulla. Kampanja huipentui myöhemmin tapahtumaan Helsingin Narinkkatorilla. Soita mummolle on italialaisen opiskelijan Stefania Passeran ajatus, joka keräsi kymmeniä tuhansia osanottajia.
Kampanjan tarkoitus on muistuttaa ihmisiä vanhusten muistamisesta ja huomioonottamisesta arjessa. Soita mummolle -päivänä kannustettiin ihmisiä ottamaan vanhuksiinsa ja muistuttamaan, etteivät he ole yksin.

Vanhuus on arvostettava asia. Hyvä vanhuus on hieno osa ihmisen elämänkaarta. Ihminen joutuu ehkä luopumaan paljosta ikävaiheensa aikana, mutta voi myös löytää ja saada paljon uutta elämäänsä. Vanhuus on mielessäni juuri tänään torstaina, koska edellisviikolla jouduin luopumaan 90-vuoden iän saavuttaneesta isoenostani, joka oli minulle kuin kolmas isoisä ja mukana perheeni monissa vaiheissa.

Eilen olin seuraamassa Oriveden seurakunnan seurakuntavaalipaneelia. Ryhmittymistä useampi nosti esille syrjäytymisen ehkäisyn. Diakoniatyön laajuus ja merkitys vilahteli keskustelussa myös kiitettävästi. Siihen ei koskaan voi panostaa liikaa. Kuitenkin kristityn perustehtävä on pitää huolta lähimmäisestään ja sen tulisi näkyä arjessamme esimerkiksi omien vanhustemme huomioimisena.

Ensimmäinen varsinainen kesätyöpaikkani oli kesällä 2009 Oriveden terveyskeskuksen vuodeosastolla. Siellä työssäollessani kohtasin monia yksinäisiä iäkkäitä ihmisiä, joille toivoin voivani antaa virkeitä terveisiä maailmasta ja kesästä, vaikkapa yhteisten hetkittäisten ulkoiluretkien muodossa tai päivän uutisia yhdessä lukiessa.
Läntinen maailma puhui Michael Jakcsonin kuolemasta samaan aikaan kun Suomessa yli 30 000 yksinäistä vanhusta oli viettänyt yksinäisen juhannuksen.

Seurakunnan tulee olla paikka, jossa vanhukset voivat kohdata muun muassa toisiaan ja seurakunnan työntekijöitä. Avunsaannin tulee olla helppoa ja kynnyksetöntä. Orivedellä toimii myös Lähimmäisen kammari, jonka toimintaa voisi tuoda enemmän esille ja sen merkitystä myös eri-ikäisten ihmisten mahdollisena kohtaamispaikkana korostaa. Joskus voisi olla mukavaa istua saman kahvipöydän ääressä tuntemattoman lähimmäismummon tai -vaarin kanssa ja kuulla joitakin muisteluita tämän elämästä.

Haluaisin kannustaa erityisesti nuoria soittamaan, lähettämään tekstiviestin, kirjeen tai postikortin omille isovanhemmilleen tai muille vanhuksilleen. Se on takuuvarma päivän piristys! Mitäpä jos pyytäisit mummoasi opettamaan sukankutomista tai siirtämään muuta arvokasta perinnetietoa? :)

Syysterveisin,
Ruut

Ps. Myös viimeaikojen tiivis homokeskustelu näkyi pikaisesti vaalipaneelissa ja tänään puhutti myös lukion filosofian tunnilla. Aion kyllä kirjoittaa aiheesta jotakin tänne blogiinkin, ehkä sitten seuraavaksi.

makeITfair Youth Round Table -terveiset!

Terveiset Berliinistä, josta viime tiistaina palailin makeITfair Youth Round Tablesta. makeITfair, joka Suomessa kulkee nimellä Eettisesti epäkunnossa, on kansainvälinen kampanja, jonka tarkoitus on tiedottaa kulutuselektroniikkaan liittyvistä maailmanlaajuisista ongelmista. Ongelmia ovat esimerkiksi rikkomukset työolojen, ihmisoikeuksien ja ympäristön suhteen.
Youth Round Tablessa oli koolla nuoria ja nuoria aikuisia ympäri Eurooppaa, meiltä Suomesta 5. Olin Changemakerin edustajana, kun taas neljä muuta olivat Repu ry:stä (Reilun kaupan puolesta ry).
Sateinen syyskeli ei haitannut innostusta ja ajatustenvaihtoa vaikuttamistoiminnasta ja ensi vuoden Action Daysta, jota suunnitellaan ympäri Eurooppaa järjestettäväksi tempaukseksi. Välineinä työskentelyssä oli kunkin järjestön esittelyä, toimittaja Dominic Johnson kertomassa Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta (josta kaivetaan elektroniikkateollisuudelle välttämättömiä mineraaleja, esim. koboltti, ja jonka kaivostoiminta ylläpitää veristä konfliktia), sekä workshoppeja (draaman ja sosiaalisen median käyttö kampanjatyössä). Viikonloppu oli tiivisohjelmainen, mutta sisälsi silti paljon kohtaamisia. Nyt on paljon uusia ideoita taskussa ja monia uusia tuttuja ja työtovereita. :)

Tänään 25.10. on avattu seurakuntavaalien vaalikone. Sieltä löydyn myös minä :) Vaalikone löytyy osoitteesta http://seurakuntavaalit.fi
Sitä kannattaa käyttää sopivan ehdokkaan haravoimiseen. Samalla on mahdollisuus tutustua esitettyjen ehdokkaiden ajatuksiin ja mielipiteisiin tarkemmin.

Terveiset myös sylissä kehräävältä kissaltani, Dalai-Matti Johanilta!
Ruut

Kirkkokahveja ja Reilua kauppaa

Niin se on viikko vierähtänyt. On yhä vain enemmän syksy. Minulla viikko on kulunut syysnuhaisena, sukkaa neuloessa ja viimeisiä opintoja opiskelupaikkaani tehdessä, sekä tämän viikon Berliinissä käynnin järjestelyjä hoitaessa. Hieman kiirettä siis pitää :)
Juuri nyt istun keittiönpöytäni ääressä Tampereella ja mietin mistä kirjoittaa tänään. Ehkä voisin avata hieman vaalitunnustani ''Yhteys on silta iloon''.

Haluan vaalitunnuksellani tuoda esille sitä, että seurakunnan toiminnassa on mahdollista kokea monenlaista yhteyttä. Arjessa ja jumalanpalveluselämässä yhteyttä Luojaan, mutta myös yhteyttä muihin seurakuntalaisiin. Seurakunnan toiminnassa tärkeänä pidän keskenään erilaisten ihmisten kohtaamista. Eri ikäisten ihmisten kohtaaminen on mielestäni yksi hienoimmista asioista, joita monipuolinen toiminta seurakunnassa voi tarjota. Alakoulun ensimmäisellä luokalla ollessani kävin iltapäiväkerhossa Oriveden seurakuntatalolla, jossa kerran viikossa toimi ainakin silloin myös lähetyskirpputori. Lähetyskirpputorin vanhemmat tädit ja mummot olivat mukavaa juttuseuraa silloin kun toiset koululaiset eivät olleet vielä tulleet koulusta.

Pidän tärkeänä myös kirkkokahviperinnettä. Jumalanpalveluksen jälkeinen yhteinen hetki kahvin ääressä sunnuntaiaamupäivänä on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma seurakuntalaisille. Kirkkokahvien yhteydessä on hetki aikaa istahtaa alas ja vaihtaa kuulumisia. Kirkkokahveilla kohtaavat myös juuri eri ikäiset ihmiset.

Oriveden seurakunta on Reilu seurakunta, eli se on saanut Reilun kaupan seurakunnan -tittelin sitouduttuaan noudattamaan Reilun kaupan edistämisyhdistyksen kriteerejä (yksi kriteeri on käyttää Reilun kaupan tuotteita kaikissa kahvituksissa). Reiluna seurakuntana toimiminen parantaa kehitysmaiden viljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden sekä heidän perheidensä elämää. Kirkkokahveilla voi myös tuntea yhteyttä kaukana elävään lähimmäiseen kansainvälisen diakonian kautta.
Seurakuntavaaliehdokkaana haluaisin nostaa kotiseurakuntani profiilia Reiluna seurakuntana, sekä painottaa siinä erityisesti seurakuntien yhteistä ympäristö- ja yhteisvastuuta.

Seurakunnan toiminnassa olisi tilaa toiminnalle, joka sopisi lukuisille seurakuntalaisille, vaikka meille nuorille aikuisille, jotka eivät vielä ole löytäneet paikkaansa ja yhteytensä suuntaa. Haluaisin kannustaa seurakuntalaisia olemaan yhteydessä luottamushenkilöihin ja kertomaan toiveistaan toiminnan järjestämisessä. Mielestäni esimerkiksi Changemaker -verkoston toiminta pienissäkin kaupungeissa ja seurakunnissa on väylä yhteyteen, jossa enemmänkin konkreettisilla teoilla kuin sanoilla tehdään työtä kaukaisen lähimmäisen hyväksi.

Yhteyden ja yhteisöllisyyden näen Orivedellä kehitystä kaipaavina osa-alueina. Koko kaupungin yhteisöllisyyttä voisi nostaa ajatus siitä, että seurakunta ei ole erillinen muusta kaupungin toiminnasta vaan keskeinen osa sitä ja päinvastoin. Yhteistyö muiden tekijöiden, esimerkiksi kansalaisjärjestöjen kanssa, on tärkeää ja voimauttavaa toimintaa.

Yhteys tuo iloa. Toisten ihmisten kohtaaminen tuo iloa ja antaa paljon eväitä monenlaiseen elämiseen.

Tässäpä naputtelut tällä kertaa!
Ruut

Tervetuloa lukemaan blogiani!

Ensimmäisessä postauksessani kerron itsestäni ja ajatuksistani seurakuntavaaliehdokkaana olemisesta Oriveden seurakunnan srk-vaaleissa syksyllä 2010, sekä aiemmista luottamustehtävistäni. Jos haluat kysyä minulta jotakin vaaleihin tai ajatuksiini liittyen, kommentointi olkoon vapaata :)

Olen kiinnostunut vaikuttamisesta laaja-alaisesti ja pitkäjänteisesti. Olen luottamustehtävissä hallituksen jäsenenä ja paikallisryhmävastaavana Changemaker -verkostossa, joka toimii Kirkon ulkomaanavun yhteydessä. Olen ollut Kirkon Ulkomaanavun Pelasta maailma -kansainvälisyyskasvatushankkeessa vuosina 2007-2009 ja hankkeeseen liittyvällä opintomatkalla Kambodzassa, sekä toiminut Ulkomaanavun kiertävänä luennoitsijana. Olen kiinnostunut kehityskysymyksistä ja globaalista oikeudenmukaisuudesta, erityisesti kansainvälisen diakonian kautta.

Minulla on näkemystä nuorista koulu- ja seurakuntapuolelta, sekä nuorisovaltuustotoiminnasta. Olen vastaisuudessakin halukas toimimaan nuorten ja nuorten aikuisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämiseksi kotiseurakunnassa. En halua unohtaa myöskään vanhuksia, sekä heidän tarpeitaan seurakuntalaisina. Olen valmis olemaan heikomman puolella. Pidän tärkeänä yhteydenpitoa ja yhteistyötä muiden samoja päämääriä ajavien tahojen ja sidosryhmien kanssa.

Olen parikymppinen opiskelija, syksyn 2010 ylioppilas Tampereen yhteiskoulun lukiosta. Kotipaikkani on Orivesi, mutta majapaikkani tällähetkellä Tampere. Tulevaisuudessa olen kiinnostunut journalismin, kehitysmaatutkimuksen ja sosiaalialan opinnoista. Luonteeltani olen ulospäinsuuntautunut ja yhteistyökykyinen. Pyrin näkemään asioista niiden valoisat puolet, mutta myös puuttumaan havaittuihin ongelmiin mahdollisuuksieni mukaan.

Viimeisimpiä luottamustehtäviäni:
- Seurakuntavaali -ehdokas syksyllä 2010 (Keskusta sit.)
- makeITfair Youth Round Table -Suomen edustaja Berliinissä 15.-17.10.2010
- Changemaker -tiimiläinen vuonna 2010 (paikallisryhmävastaava) ja v.2011 tiimin jäsen
- Herättäjä-Yhdistyksen Oriveden paikallisosaston sihteeri 2010
- mukana Kirkon Ulkomaanavun Pelasta maailma -kansainvälisyyskasvatushankkeessa 2007-2009 ja hankkeeseen kuuluvalla opintomatkalla Kambodzassa maaliskuussa 2008 (hankkeeseen kuului opintomatkan jälkeen kiertävänä luennoitsijana toimiminen sidosryhmissä)
- Oriveden kaupungin nuorisovaltuuston jäsen vuosina 2006-2009, joista puheenjohtajana kausina 2008 ja 2009 (mm. edustajana Nuorten parlamentissa 2006 ja 2008)
- Herättäjä-Yhdistyksen nuorisotyön alueyhteyshenkilönä 2007-2009

Jatkossa tulen kirjoittamaan tekstejä esimerkiksi työstäni Changemakerissa ja arjestani seurakuntalaisena.

Syksy on hieno!
Ruut