Soita mummolle

Soita mummolle on valtakunnallinen kampanja, joka starttasi alkusyksystä ja sisälsi tapahtumia sosiaalisessa mediassa ja ihmisten kohtaamista kadulla. Kampanja huipentui myöhemmin tapahtumaan Helsingin Narinkkatorilla. Soita mummolle on italialaisen opiskelijan Stefania Passeran ajatus, joka keräsi kymmeniä tuhansia osanottajia.
Kampanjan tarkoitus on muistuttaa ihmisiä vanhusten muistamisesta ja huomioonottamisesta arjessa. Soita mummolle -päivänä kannustettiin ihmisiä ottamaan vanhuksiinsa ja muistuttamaan, etteivät he ole yksin.

Vanhuus on arvostettava asia. Hyvä vanhuus on hieno osa ihmisen elämänkaarta. Ihminen joutuu ehkä luopumaan paljosta ikävaiheensa aikana, mutta voi myös löytää ja saada paljon uutta elämäänsä. Vanhuus on mielessäni juuri tänään torstaina, koska edellisviikolla jouduin luopumaan 90-vuoden iän saavuttaneesta isoenostani, joka oli minulle kuin kolmas isoisä ja mukana perheeni monissa vaiheissa.

Eilen olin seuraamassa Oriveden seurakunnan seurakuntavaalipaneelia. Ryhmittymistä useampi nosti esille syrjäytymisen ehkäisyn. Diakoniatyön laajuus ja merkitys vilahteli keskustelussa myös kiitettävästi. Siihen ei koskaan voi panostaa liikaa. Kuitenkin kristityn perustehtävä on pitää huolta lähimmäisestään ja sen tulisi näkyä arjessamme esimerkiksi omien vanhustemme huomioimisena.

Ensimmäinen varsinainen kesätyöpaikkani oli kesällä 2009 Oriveden terveyskeskuksen vuodeosastolla. Siellä työssäollessani kohtasin monia yksinäisiä iäkkäitä ihmisiä, joille toivoin voivani antaa virkeitä terveisiä maailmasta ja kesästä, vaikkapa yhteisten hetkittäisten ulkoiluretkien muodossa tai päivän uutisia yhdessä lukiessa.
Läntinen maailma puhui Michael Jakcsonin kuolemasta samaan aikaan kun Suomessa yli 30 000 yksinäistä vanhusta oli viettänyt yksinäisen juhannuksen.

Seurakunnan tulee olla paikka, jossa vanhukset voivat kohdata muun muassa toisiaan ja seurakunnan työntekijöitä. Avunsaannin tulee olla helppoa ja kynnyksetöntä. Orivedellä toimii myös Lähimmäisen kammari, jonka toimintaa voisi tuoda enemmän esille ja sen merkitystä myös eri-ikäisten ihmisten mahdollisena kohtaamispaikkana korostaa. Joskus voisi olla mukavaa istua saman kahvipöydän ääressä tuntemattoman lähimmäismummon tai -vaarin kanssa ja kuulla joitakin muisteluita tämän elämästä.

Haluaisin kannustaa erityisesti nuoria soittamaan, lähettämään tekstiviestin, kirjeen tai postikortin omille isovanhemmilleen tai muille vanhuksilleen. Se on takuuvarma päivän piristys! Mitäpä jos pyytäisit mummoasi opettamaan sukankutomista tai siirtämään muuta arvokasta perinnetietoa? :)

Syysterveisin,
Ruut

Ps. Myös viimeaikojen tiivis homokeskustelu näkyi pikaisesti vaalipaneelissa ja tänään puhutti myös lukion filosofian tunnilla. Aion kyllä kirjoittaa aiheesta jotakin tänne blogiinkin, ehkä sitten seuraavaksi.